NEUVONANTAJA.fi

Olen jo pitkään seurannut huolestuneena televisiossa esitettyjen poliisilaitosten toimintaa. Veronmaksajana kysyn: mihin kaikkeen rahaa oikein käytetään?

Esimerkiksi Sillassa ja Karpissa yhden tapauksen selvittämiseen tarvitaan suuri organisaatio, lukuisia palavereja, synkkiä käytäviä, pitkiä katseita ikkunasta ja monta jaksoa poliisin työaikaa. Kustannukset karkaavat väistämättä käsistä. Jos murha ratkaistaan vasta kahdeksannessa jaksossa, onko kukaan laskenut ylityökorvauksia?

Ruotsin Beck-yksikkö toimii jo hieman tehokkaammin. Sielläkin henkilöstöä on runsaasti, mutta tapaus saadaan tavallisesti päätökseen yhdessä illassa. Tämä on selvästi parempi suoritus, vaikka huomautan, että kahvitaukojen määrä vaikuttaa yhä merkittävältä.

Midsommerissa on päästy vielä pidemmälle. Koko pitäjässä tapahtuu jatkuvasti henkirikoksia, mutta niistä selvitään pääosin kahden poliisin voimin. Tämä osoittaa, että oikein mitoitetulla organisaatiolla voidaan saavuttaa tuloksia, vaikka paikalliset asukkaat vaikuttavatkin poikkeuksellisen alttiilta joutumaan murhatuiksi.

Poirot vie tehokkuuden jo lähelle huippua. Hän ratkaisee tapauksen käytännössä yksin, usein istumalla nojatuolissa ja järjestämällä lopuksi pienen kokouksen. Tällainen toimintamalli säästäisi huomattavasti polttoaine-, laboratorio- ja kenttätyökuluja.

Kaikkein kustannustehokkain on kuitenkin neiti Marple. Hän ratkaisee murhat vapaa-ajallaan, ilman virkapukua, virka-autoa ja ilmeisesti ilman minkäänlaista palkkaa. Ehdotan, että poliisin määrärahoja suunnattaessa tutkitaan vakavasti, voisiko Marplen mallia soveltaa laajemminkin. Kansantalouden kannalta olisi merkittävää, jos rikokset selviäisivät jatkossa kutomisen ja kyläjuorujen ohessa.